Ajattelin aikaisemmin, että hääni olisivat kirkossa. Loogisesti ja automaattisesti, onhan rippikoulukin käyty ja tulot pienenevät kirkollisverolla. Aloimme kuitenkin keskustelemaan kirkollisen vihkiseremonian merkityksestä (ja tylsyydestä). Huomasimme ettemme kaipaa muodollisuuksiin papin aamenta tai virsien veisuuta. Avioliittoon ei kuulu meillä mitään uskonnolista aspektia. Idea ”pakkokirkosta” jouti siis roskakoriin.

Päätös siviilivihkimisestä tuntui ensin hieman radikaalilta perinteet huomioiden, mutta oikealta ja meitä molempia miellyttävältä. Olin erittäin tyytyväinen ratkaisuun. Mutta millainen olisi sitten ei-uskonnollinen vihkiminen? Vierailu maistraattien kotisivuilla väritti kummasti mielikuvaa siviilivihkimisestä. Se on virallinen, lyhyt, mutta halutessa myös erityisesti persoonallinen seremonia, johon voi liittää itseä miellyttäviä osuuksia. Ideana olisi tilata vihkijä juhlapaikkaan. Kauniilla ilmalla voisimme kokoontua ulos. Ehkä vihkikaavan pakollisten osuuksien lisäksi voisi olla myös pari ylimääräistä sanaa tai seremoniaan voisi liittää lauluesityksen. Maistraatissa vihkiminen on ilmaista toisin kuin vihkiminen juhlapaikan päällä. Mutta olisihan tämä hyvin suunniteltuna hieno ja ikimuistoinen ohjelmanumero!